Pronominipeliä
- 21.08.2016
Reija Meriläisen ensimmäinen yksityinen ulkomaan näyttely Fight or Flight oli esillä Unknown Cargon Tukholman galleriassa 10.9.–26.9. Hän kertoo, miltä tuntuu pitää näyttely ulkomailla sekä millaiset mahdollisuudet siihen ovat suomalaiselle nuorelle taiteilijalle.
Kokemukseni mukaan nuoren taiteilijan uran alkutaival on kiinni aika pienistäkin sattumanvaraisista tekijöistä, jotka voivat johtaa siihen, että joku tietty henkilö näkee töitäsi, joka taas johtaa johonkin toiseen vähän isompaan mahdollisuuteen, ja se taas seuraavaan vähän isompaan ja niin edelleen. Toki teosten pitää myös kantaa sisällöllisesti ja visuaalisesti.
Etenkin alussa on tärkeää tehdä sinnikkäästi omaa juttuaan ja järjestää itse pieniä näyttelyitä ja tapahtumia. Minulle niiden ansiosta kävi niin, että työni herättivät kiinnostusta ja minulle tarjoutui isompia näyttelymahdollisuuksia. Näkyvyys on siis olennaista, mutta tietenkin maantieteellisesti rajoittunutta, vaikka netti sitä rajoittumista vähän häivyttääkin. Siksi suomalaiset taidetahot, jotka yhdistävät toimijoita keskenään yli rajojen ovat myös tärkeitä, kuten omalla kohdallani esimerkiksi Unknown Cargo.
Uran alussa on mielestäni tärkeää tehdä sinnikkäästi omaa juttuaan ja järjestää itse pieniä näyttelyitä ja tapahtumia.
Olen tosi iloinen, että sain pitää ensimmäisen ulkomaan yksityisnäyttelyni Unknown Cargon galleriassa Tukholmassa. Tuntemattomana työskentely Unknown Cargossa oli sekä hankalaa että ihanaa. Oli vaikea pitää näyttely salaisuutena ystäviltä ja tutuilta. Toisaalta tykkäsin siitä, ettei minun tarvinnut olla läsnä näyttelyni avajaisissa. Avajaisissa on usein uupunut ja liian raakana ottaakseen vastaan kysymyksiä ja onnitteluja, joten tällä kertaa sain pari viikkoa ottaa etäisyyttä siihen mitä olen saanut aikaan. Lisäksi Unknown Cargon tuotantotiimi oli todella avulias ja ammattimainen. Koin että minun näkemykseeni taiteilijana luotettiin ja sille annettiin sekä tilaa että tukea.
Käytännön tasolla suurin ero ulkomailla ja Suomessa näyttelyn pitämisen välillä oli logistinen. Teokseeni kuului raskaita ja nestemäisiä veistososia, joiden kuljettamisessa maasta toiseen oli omat haasteensa. Käytin näyttelyssä itselleni uusia tekniikoita ja materiaaleja, joten näyttely oli myös kokeilualusta uusille työskentelytavoille.
Työstin samanaikaisesti toista yksityisnäyttelyä Helsinkiin Unknown Cargon ohella. Se oli minulle uutta ja erityisen jännittävää, aikataulullisesti vähän pelottavaakin, mutta olen onnellinen siitä, että selvisin siitä ilman isompia ongelmia. Olen todella tyytyväinen näyttelyyni Unknown Cargossa Tukholmassa.